EU:ta ei johdeta ulkoapäin

 

Yksi isoin teema Iso-Britannian kansanäänestyksessä on kansan suvereniteetti. Brexit puoli korostaa, kuinka suurempi päätösvalta omista asioista auttaa, esimerkiksi maahanmuuton ratkaisemisessa. Minun on vaikea nähdä, miten itsemääräämisoikeus on yhteistyötä tärkeämpää kysymyksissä, joissa kansalliset ratkaisut eivät riitä. Jos EU:ssa halutaan esimerkiksi asettaa sääntöjä kaupanteolle sisämarkkinoilla, tarvitaan siihen yhteisiä päätöksentekomekanismeja. Jos Britannia eroaisi EU-instituutioista, mutta pysyisi sisämarkkinoilla, joutuisi se silti noudattamaan kaupankäynnin ehtoja. Britannia ei vain olisi enää tekemässä päätöksiä niistä ehdoista, joilla se käy kauppaa. Ei välttämättä paras vaihtoehto, mikäli haluaa sananvaltaa oman maan asioihin.

Törmäsin myös erilaiseen argumenttiin. Kun päästään eroon marginaalissa roikkuvasta saarivaltiosta, joka vaatii aina erivapauksia, voidaan ajaa tiiviimpää EU:n integraatiota motivoituneimpien maiden kanssa. On ymmärrettävä se, ettei päätöksenteon keskittäminen EU-instituutioille itsessään tuo lisäarvoa. Täytyy ensin perustella todella hyvin, miksi jokin asia tulee ratkaista julkisella puolella (eikä yksityisellä). Seuraavaksi, miksi se tulee ratkaista juuri EU-tasolla.

Mielestäni kansallisen politiikan kysymyksiä ovat esimerkiksi sosiaali-, talous- ja koulutuspolitiikan aiheet. Jotta parhaimmat innovaatiot tulevat käyttöön, tarvitaan vaikkapa erilaisia sosiaalipolitiikan malleja. Ei ole tarkoituksenmukaista ajaa kaikkia jäsenmaita samaan muottiin. Kilpailua hyödyntämällä voidaan joustavammin ottaa käyttöön ratkaisuja omista lähtökohdista. Paras käytäntö voittakoon! EU tasoinen minimipalkka on esimerkki politiikasta, joka ei toimi 28 eri jäsenvaltiossa. Kaikissa maissa on erilaiset hintatasot, työvoiman kustannukset ja ostovoima. 

Ylikansalliseen päätöksentekoon lukeutuu mm. ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiika. Ulkopolitiikassa tarvitaan joukkovoimaa, jos halutaan saada eurooppalainen agenda läpi kansainvälisessä yhteisössä. Venäjä pakotteet ovat onnistunut esimerkki tästä. Turvallisuuspolitiikassa on tietojen vaihtoa, yhteisiä kalustohankintoja ja Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen konkretisoitumista. Kauppapolitiikan ylikansallistaminen on jatkumoa sisämarkkinoiden lainsäädännölle. Jos kaikki 28 jäsenmaata tekisivät omia vapaakauppasopimuksia erilaisilla ehdoilla, voitaisiinko silloin puhua yhteisistä markkinoista? 

Britannian pysyminen EU:ssa toisi mukanaan vahvemman agendan markkinatalouden uudistuksia varten. Jos haluaa lisää vapaakauppaa, vähentää byrokratiaa ja liberalisoida sisämarkkinoita, kenet halutaan komissaariksi ajamaan näitä uudistuksia? No britin tietenkin. Ilman Iso-Britannian johtamista Euroopan unioni olisi yhä enemmän täynnä sitä itseään: tulonsiirtoja maiden välillä, keskitettyä päätöksentekoa ja pelastuspaketteja euromaille.

Mielestäni EU:n talouden kohtalonkysymys on yhteisten sääntöjen noudattaminen. EU:n budjettikurisäännöt ovat fiksua talouspolitiikkaa, mutta ne on olemassa yhteisriippuvuuden vuoksi. Euroopan vakausmekanismin kautta kaikki euromaat ovat viime kädessä vastuussa toistensa veloista. Jos jokin maa velkaantuu holtittomasti, joutuu se kriisiytyessään enemmän tai vähemmän Troikan (EKP, EU:n komissio ja IMF) ohjaukseen. Kreikka on hyvä esimerkki. Ymmärrettävästi se on herättänyt vihaa, kun parlamentti on kumileimasimen tapaan laittanut ulkopuolisten leikkauslistat ja talousuudistukset voimaan. Myös se on herättänyt katkeruutta, että taloutensa hyvin hoitaneita maita rangaistaan muiden virheistä. No bailout -periaate on palautettava väittelyn keskiöön euroalueen yhteisen valtiovarainministeriön sijaan.

Euroopan unionin tuoma lisäarvo on ihmisoikeudet, rauha ja vapaa liikkuvuus. Iso-Britannia auttoi luomaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan, ottamaan mukaan Itä-Euroopan maat länteen ja luomaan sisämarkkinat. Jos Britanniassa etsitään tänään kansanäänestyksessä nostalgiaa menneisyyden ajoilta, palatkoon se siihen, missä se on hyvä. Uudistamaan Eurooppaa pois valtioiden otteesta takaamalla kansalaisille vapauden. 

 

SamirPietarinen
Kokoomus Tampere

Opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla (Rellussa), Kokoomusnuori ja yhteisten asioiden noviisi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu